Substantiivi

muokkaa

lumen (6)

  1. (anatomia) ontelo (putkimaisen elimen sisällä)
    Sikiökehityksen häiriö, jonka seurauksena pohjukaissuolen lumen puuttuu. (terveyskirjasto.fi)
    lumenia tukkiva tuumori aiheuttaa tukoksen ja edelleen sekundaarisesti joko suolistovuodon tai iskemian.
  2. (fysiikka) luumen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluːmen/
  • tavutus: lu‧men

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lumeni lumenit
genetiivi lumenin lumenien
lumeneiden
lumeneitten
partitiivi lumenia lumeneita
lumeneja
akkusatiivi lumeni;
lumenin
lumenit
sisäpaikallissijat
inessiivi lumenissa lumeneissa
elatiivi lumenista lumeneista
illatiivi lumeniin lumeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lumenilla lumeneilla
ablatiivi lumenilta lumeneilta
allatiivi lumenille lumeneille
muut sijamuodot
essiivi lumenina lumeneina
translatiivi lumeniksi lumeneiksi
abessiivi lumenitta lumeneitta
instruktiivi lumenein
komitatiivi lumeneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lumeni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lumen (monikko lumens)

  1. (fysiikka) luumen
  2. (anatomia) ontelo (putkimaisen elimen sisällä)

Ranska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lumen m. (monikko lumens[luo])

  1. (fysiikka) luumen
  2. (anatomia) ontelo (putkimaisen elimen sisällä)

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lumen (taipumaton) (ett-sukuinen)

  1. (anatomia) ontelo
  2. (fysiikka) luumen