Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ontelo (2)

  1. ontto tila, joka on jonkin sisässä
    nenäontelo, onteloammus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈont̪elo/
  • tavutus: on‧te‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ontelo ontelot
genetiivi ontelon ontelojen
onteloiden
onteloitten
partitiivi onteloa onteloita
onteloja
akkusatiivi ontelo;
ontelon
ontelot
sisäpaikallissijat
inessiivi ontelossa onteloissa
elatiivi ontelosta onteloista
illatiivi onteloon onteloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ontelolla onteloilla
ablatiivi ontelolta onteloilta
allatiivi ontelolle onteloille
muut sijamuodot
essiivi ontelona onteloina
translatiivi onteloksi onteloiksi
abessiivi ontelotta onteloitta
instruktiivi onteloin
komitatiivi onteloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ontelo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ilmaontelo, kajeontelo, lukinkalvonontelo, nenäontelo, onteloammus, onteloeläin, ontelokangas, ontelokranaatti, ontelolaatta, onteloresonaattori, ontelosyylä, otsaontelo, poskiontelo, resonanssiontelo, rintaontelo, ruumiinontelo, sivuontelo, solunesteontelo, suuontelo, täryontelo, vatsaontelo, välikorvaontelo, ydinontelo

Aiheesta muualla muokkaa

  • ontelo Kielitoimiston sanakirjassa
  • ontelo Tieteen termipankissa