Substantiivi

muokkaa

ontelo (2)

  1. ontto tila, joka on jonkin sisässä
    nenäontelo, onteloammus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈont̪elo/
  • tavutus: on‧te‧lo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ontelo ontelot
genetiivi ontelon ontelojen
onteloiden
onteloitten
partitiivi onteloa onteloita
onteloja
akkusatiivi ontelo;
ontelon
ontelot
sisäpaikallissijat
inessiivi ontelossa onteloissa
elatiivi ontelosta onteloista
illatiivi onteloon onteloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ontelolla onteloilla
ablatiivi ontelolta onteloilta
allatiivi ontelolle onteloille
muut sijamuodot
essiivi ontelona onteloina
translatiivi onteloksi onteloiksi
abessiivi ontelotta onteloitta
instruktiivi onteloin
komitatiivi onteloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ontelo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ilmaontelo, kajeontelo, lukinkalvonontelo, nenäontelo, onteloammus, onteloeläin, ontelokangas, ontelokranaatti, ontelolaatta, onteloresonaattori, ontelosyylä, otsaontelo, poskiontelo, resonanssiontelo, rintaontelo, ruumiinontelo, sivuontelo, solunesteontelo, suuontelo, täryontelo, vatsaontelo, välikorvaontelo, ydinontelo

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ontelo Kielitoimiston sanakirjassa
  • ontelo Tieteen termipankissa