Substantiivi

muokkaa

onkalo (2)

  1. varsinkin maassa oleva suurehko ontto tila, joka on päästä avoin; luola, suurehko ontelo

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈoŋkɑlo/
  • tavutus: on‧ka‧lo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onkalo onkalot
genetiivi onkalon onkalojen
onkaloiden
onkaloitten
partitiivi onkaloa onkaloita
onkaloja
akkusatiivi onkalo;
onkalon
onkalot
sisäpaikallissijat
inessiivi onkalossa onkaloissa
elatiivi onkalosta onkaloista
illatiivi onkaloon onkaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi onkalolla onkaloilla
ablatiivi onkalolta onkaloilta
allatiivi onkalolle onkaloille
muut sijamuodot
essiivi onkalona onkaloina
translatiivi onkaloksi onkaloiksi
abessiivi onkalotta onkaloitta
instruktiivi onkaloin
komitatiivi onkaloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo onkalo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • onkalo Kielitoimiston sanakirjassa
  • onkalo Tieteen termipankissa