Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

onkalo (2)

  1. varsinkin maassa oleva suurehko ontto tila, joka on päästä avoin; luola, suurehko ontelo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈoŋkɑlo/
  • tavutus: on‧ka‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onkalo onkalot
genetiivi onkalon onkalojen
onkaloiden
onkaloitten
partitiivi onkaloa onkaloita
onkaloja
akkusatiivi onkalo;
onkalon
onkalot
sisäpaikallissijat
inessiivi onkalossa onkaloissa
elatiivi onkalosta onkaloista
illatiivi onkaloon onkaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi onkalolla onkaloilla
ablatiivi onkalolta onkaloilta
allatiivi onkalolle onkaloille
muut sijamuodot
essiivi onkalona onkaloina
translatiivi onkaloksi onkaloiksi
abessiivi onkalotta onkaloitta
instruktiivi onkaloin
komitatiivi onkaloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo onkalo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • onkalo Kielitoimiston sanakirjassa
  • onkalo Tieteen termipankissa