SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lumo (1)[1]

  1. (mytologia) taika tai yliluonnollinen voima, joka uskomuksien mukaan voi hallita ihmistä
  2. (ydinfysiikka) yhdelle kvarkityypille annettu nimitys

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlumo/
  • tavutus: lu‧mo

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lumo lumot
genetiivi lumon lumojen
partitiivi lumoa lumoja
akkusatiivi lumo;
lumon
lumot
sisäpaikallissijat
inessiivi lumossa lumoissa
elatiivi lumosta lumoista
illatiivi lumoon lumoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lumolla lumoilla
ablatiivi lumolta lumoilta
allatiivi lumolle lumoille
muut sijamuodot
essiivi lumona lumoina
translatiivi lumoksi lumoiksi
abessiivi lumotta lumoitta
instruktiivi lumoin
komitatiivi lumoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lumo Kielitoimiston sanakirjassa

EsperantoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lumo

  1. (fysiikka, ym.) valo

IdoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lumo

  1. (fysiikka, ym.) valo

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1