Substantiivi

muokkaa

lumo (1)[1]

  1. (mytologia) taika tai yliluonnollinen voima, joka uskomuksien mukaan voi hallita ihmistä
  2. (ydinfysiikka) yhdelle kvarkityypille annettu nimitys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlumo/
  • tavutus: lu‧mo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lumo lumot
genetiivi lumon lumojen
partitiivi lumoa lumoja
akkusatiivi lumo;
lumon
lumot
sisäpaikallissijat
inessiivi lumossa lumoissa
elatiivi lumosta lumoista
illatiivi lumoon lumoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lumolla lumoilla
ablatiivi lumolta lumoilta
allatiivi lumolle lumoille
muut sijamuodot
essiivi lumona lumoina
translatiivi lumoksi lumoiksi
abessiivi lumotta lumoitta
instruktiivi lumoin
komitatiivi lumoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lumo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lumo Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lumo

  1. (fysiikka, ym.) valo

Substantiivi

muokkaa

lumo

  1. (fysiikka, ym.) valo

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1