lumo
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (mytologia) taika tai yliluonnollinen voima, joka uskomuksien mukaan voi hallita ihmistä
- (ydinfysiikka) yhdelle kvarkityypille annettu nimitys
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlumo/
- tavutus: lu‧mo
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lumo | lumot |
genetiivi | lumon | lumojen |
partitiivi | lumoa | lumoja |
akkusatiivi | lumo; lumon |
lumot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lumossa | lumoissa |
elatiivi | lumosta | lumoista |
illatiivi | lumoon | lumoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lumolla | lumoilla |
ablatiivi | lumolta | lumoilta |
allatiivi | lumolle | lumoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lumona | lumoina |
translatiivi | lumoksi | lumoiksi |
abessiivi | lumotta | lumoitta |
instruktiivi | – | lumoin |
komitatiivi | – | lumoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lumo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
2. ydinfysiikka
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- [1] taika
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- lumo Kielitoimiston sanakirjassa
Esperanto muokkaa
Substantiivi muokkaa
lumo
- (fysiikka, ym.) valo
Ido muokkaa
Substantiivi muokkaa
lumo
- (fysiikka, ym.) valo
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1