lumous
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
lumous (39)
- taika, jonka tekijä alistaa toisen persoonan hallintaansa lumoamalla
- lumoavan taian tekoon käytettävä loitsu
- viehätys
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlumous/ tai /ˈlumou̯s/
- tavutus: lu‧mo‧us / lu‧mous
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lumous | lumoukset |
| genetiivi | lumouksen | lumousten lumouksien |
| partitiivi | lumousta | lumouksia |
| akkusatiivi | lumous; lumouksen |
lumoukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lumouksessa | lumouksissa |
| elatiivi | lumouksesta | lumouksista |
| illatiivi | lumoukseen | lumouksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lumouksella | lumouksilla |
| ablatiivi | lumoukselta | lumouksilta |
| allatiivi | lumoukselle | lumouksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lumouksena | lumouksina |
| translatiivi | lumoukseksi | lumouksiksi |
| abessiivi | lumouksetta | lumouksitta |
| instruktiivi | – | lumouksin |
| komitatiivi | – | lumouksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lumoukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lumous- | |
Käännökset muokkaa
1. taika, jonka tekijä alistaa toisen persoonan hallintaansa lumoamalla
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- lumous Kielitoimiston sanakirjassa