Substantiivi

muokkaa

lunttu (1-C)

  1. (halventava, vanhahtava) huora
  2. tuliaseissa sytyttimenä käytetty hamppulanka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlunt̪ːu/
  • tavutus: lunt‧tu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lunttu luntut
genetiivi luntun lunttujen
partitiivi lunttua lunttuja
akkusatiivi lunttu;
luntun
luntut
sisäpaikallissijat
inessiivi luntussa luntuissa
elatiivi luntusta luntuista
illatiivi lunttuun lunttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luntulla luntuilla
ablatiivi luntulta luntuilta
allatiivi luntulle luntuille
muut sijamuodot
essiivi lunttuna lunttuina
translatiivi luntuksi luntuiksi
abessiivi luntutta luntuitta
instruktiivi luntuin
komitatiivi lunttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luntu-
vahva vartalo lunttu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lunttu Kielitoimiston sanakirjassa