lunttu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (halventava, vanhahtava) huora
- tuliaseissa sytyttimenä käytetty hamppulanka
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlunt̪ːu/
- tavutus: lunt‧tu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lunttu | luntut |
| genetiivi | luntun | lunttujen |
| partitiivi | lunttua | lunttuja |
| akkusatiivi | lunttu; luntun |
luntut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luntussa | luntuissa |
| elatiivi | luntusta | luntuista |
| illatiivi | lunttuun | lunttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luntulla | luntuilla |
| ablatiivi | luntulta | luntuilta |
| allatiivi | luntulle | luntuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lunttuna | lunttuina |
| translatiivi | luntuksi | luntuiksi |
| abessiivi | luntutta | luntuitta |
| instruktiivi | – | luntuin |
| komitatiivi | – | lunttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luntu- | |
| vahva vartalo | lunttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- lunttu Kielitoimiston sanakirjassa