luonti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈluo̯nt̪i/
- tavutus: luon‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luonti | luonnit |
| genetiivi | luonnin | luontien (luontein) |
| partitiivi | luontia | luonteja |
| akkusatiivi | luonti; luonnin |
luonnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luonnissa | luonneissa |
| elatiivi | luonnista | luonneista |
| illatiivi | luontiin | luonteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luonnilla | luonneilla |
| ablatiivi | luonnilta | luonneilta |
| allatiivi | luonnille | luonneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luontina | luonteina |
| translatiivi | luonniksi | luonneiksi |
| abessiivi | luonnitta | luonneitta |
| instruktiivi | – | luonnein |
| komitatiivi | – | luonteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luonni- | |
| vahva vartalo | luonti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |