luterilaisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaluterilaisuus (40)
- yksi protestanttisista kristinuskon suuntauksista, jonka juuret ovat saksalaisen Martti Lutherin opetuksissa ja 1500-luvun uskonpuhdistuksessa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luterilaisuus | luterilaisuudet |
genetiivi | luterilaisuuden | luterilaisuuksien |
partitiivi | luterilaisuutta | luterilaisuuksia |
akkusatiivi | luterilaisuus; luterilaisuuden |
luterilaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luterilaisuudessa | luterilaisuuksissa |
elatiivi | luterilaisuudesta | luterilaisuuksista |
illatiivi | luterilaisuuteen | luterilaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luterilaisuudella | luterilaisuuksilla |
ablatiivi | luterilaisuudelta | luterilaisuuksilta |
allatiivi | luterilaisuudelle | luterilaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luterilaisuutena | luterilaisuuksina |
translatiivi | luterilaisuudeksi | luterilaisuuksiksi |
abessiivi | luterilaisuudetta | luterilaisuuksitta |
instruktiivi | – | luterilaisuuksin |
komitatiivi | – | luterilaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | luterilaisuude- | |
vahva vartalo | luterilaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
luterilaisuut- |
Etymologia
muokkaasanan luterilainen vartalosta luterilais- ja suffiksista -uus
Aiheesta muualla
muokkaa- luterilaisuus Kielitoimiston sanakirjassa