Substantiivi

muokkaa

luuppi (5-B)

  1. pieni kello- ja kultaseppien ym. käyttämä suurennuslasi

Etymologia

muokkaa

ranskan kielestä, loupe

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • ottaa luupin alle – ottaa läheiseen, kriittiseen tarkasteluun
  • olla luupin alla – olla tarkassa seurannassa

Substantiivi

muokkaa

luuppi (5-B)

  1. (matematiikka) kvasiryhmä, jolle on olemassa yksikköalkio
  2. (tietokoneslangia) silmukka (ohjelmoinnissa)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluːpːi/
  • tavutus: luup‧pi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luuppi luupit
genetiivi luupin luuppien
(luuppein)
partitiivi luuppia luuppeja
akkusatiivi luuppi;
luupin
luupit
sisäpaikallissijat
inessiivi luupissa luupeissa
elatiivi luupista luupeista
illatiivi luuppiin luuppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luupilla luupeilla
ablatiivi luupilta luupeilta
allatiivi luupille luupeille
muut sijamuodot
essiivi luuppina luuppeina
translatiivi luupiksi luupeiksi
abessiivi luupitta luupeitta
instruktiivi luupein
komitatiivi luuppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luupi-
vahva vartalo luuppi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luuppi Kielitoimiston sanakirjassa