Substantiivi

muokkaa

luuseri (6)[1]

  1. (arkikieltä) surkimus, häviäjä, henkilö joka epäonnistuu yrityksissään

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluːseri/
  • tavutus: luu‧se‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luuseri luuserit
genetiivi luuserin luuserien
luusereiden
luusereitten
partitiivi luuseria luusereita
luusereja
akkusatiivi luuseri;
luuserin
luuserit
sisäpaikallissijat
inessiivi luuserissa luusereissa
elatiivi luuserista luusereista
illatiivi luuseriin luusereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luuserilla luusereilla
ablatiivi luuserilta luusereilta
allatiivi luuserille luusereille
muut sijamuodot
essiivi luuserina luusereina
translatiivi luuseriksi luusereiksi
abessiivi luuseritta luusereitta
instruktiivi luuserein
komitatiivi luusereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luuseri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Englannin sanasta loser.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luuseri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6