Substantiivi

muokkaa

surkimus (39)[1]

  1. henkilö joka on surkea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsurkimus/
  • tavutus: sur‧ki‧mus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi surkimus surkimukset
genetiivi surkimuksen surkimusten
surkimuksien
partitiivi surkimusta surkimuksia
akkusatiivi surkimus;
surkimuksen
surkimukset
sisäpaikallissijat
inessiivi surkimuksessa surkimuksissa
elatiivi surkimuksesta surkimuksista
illatiivi surkimukseen surkimuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi surkimuksella surkimuksilla
ablatiivi surkimukselta surkimuksilta
allatiivi surkimukselle surkimuksille
muut sijamuodot
essiivi surkimuksena surkimuksina
translatiivi surkimukseksi surkimuksiksi
abessiivi surkimuksetta surkimuksitta
instruktiivi surkimuksin
komitatiivi surkimuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo surkimukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
surkimus-

Etymologia

muokkaa

adjektiivi surkea + johdin -(i)mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39