Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

luusto (1)

  1. luukudoksesta muodostunut selkärankaisten sisäinen tukiranka, johon lihakset kiinnittyvät; kaikki luut kokonaisuutena

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluːst̪o/
  • tavutus: luus‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luusto luustot
genetiivi luuston luustojen
partitiivi luustoa luustoja
akkusatiivi luusto;
luuston
luustot
sisäpaikallissijat
inessiivi luustossa luustoissa
elatiivi luustosta luustoista
illatiivi luustoon luustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luustolla luustoilla
ablatiivi luustolta luustoilta
allatiivi luustolle luustoille
muut sijamuodot
essiivi luustona luustoina
translatiivi luustoksi luustoiksi
abessiivi luustotta luustoitta
instruktiivi luustoin
komitatiivi luustoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luusto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • sanan luu vartalosta luu- ja suffiksista -sto

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • luusto Kielitoimiston sanakirjassa