Substantiivi

muokkaa

mökkeily (2)

  1. asustelu ja ajan viettäminen mökillä, usein harrastuksena

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmøkːei̯ly/
  • tavutus: mök‧kei‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mökkeily mökkeilyt
genetiivi mökkeilyn mökkeilyjen
mökkeilyiden
mökkeilyitten
partitiivi mökkeilyä mökkeilyitä
mökkeilyjä
akkusatiivi mökkeily;
mökkeilyn
mökkeilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi mökkeilyssä mökkeilyissä
elatiivi mökkeilystä mökkeilyistä
illatiivi mökkeilyyn mökkeilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mökkeilyllä mökkeilyillä
ablatiivi mökkeilyltä mökkeilyiltä
allatiivi mökkeilylle mökkeilyille
muut sijamuodot
essiivi mökkeilynä mökkeilyinä
translatiivi mökkeilyksi mökkeilyiksi
abessiivi mökkeilyttä mökkeilyittä
instruktiivi mökkeilyin
komitatiivi mökkeilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mökkeily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa