magus

Englanti

Substantiivi

magus (monikko magi)

1. (halventava) taikurina esiintyvä henkilö, joka pyrkii toiminnallaan edistämään hämäriä tarkoitusperiään
2. (zarathustralaisuus) zarathustralainen pappi, maagi

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	magus	magī
akkusatiivi	magum	magōs
genetiivi	magī	magōrum
datiivi	magō	magīs
ablatiivi	magō	magīs

magus m. (2)

1. tietäjä, taikuri, maagi

Etymologia

• kreikan sanasta μάγος (magos); sanaa käytettiin Raamatussa Persian oppineista ja papistosta ja se on peräisin vanhan persian sanasta magush (’taikuri’) (OED); sana on peräisin indo–iranilaisesta juuresta *magh (’mahtava’) ja edelleen vastaavasta indoeurooppalaisen kantakielen juuresta *magh- (’kyvykäs’, ’voimakas’) [1]

Liittyvät sanat

• magicus

Viro

Adjektiivi

magus (gen magusa, part magusat)

1. makea, imelä

   Mesi on magus.

   Hunaja on makeaa.

2. makoisa

   magus praat

   makoisa paisti

Liittyvät sanat

• magusus
• magustama
• magustuma
• magustoit
• (suolaton) mage

Aiheesta muualla

• magus Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• magus sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)