Substantiivi

muokkaa

maagi (5)[1]

  1. (mytologia) tietäjä, taikuri

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑːgi/
  • tavutus: maa‧gi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maagi maagit
genetiivi maagin maagien
(maagein)
partitiivi maagia maageja
akkusatiivi maagi;
maagin
maagit
sisäpaikallissijat
inessiivi maagissa maageissa
elatiivi maagista maageista
illatiivi maagiin maageihin
ulkopaikallissijat
adessiivi maagilla maageilla
ablatiivi maagilta maageilta
allatiivi maagille maageille
muut sijamuodot
essiivi maagina maageina
translatiivi maagiksi maageiksi
abessiivi maagitta maageitta
instruktiivi maagein
komitatiivi maageine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo maagi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

kreikan sanasta μάγος (magos); vanha kreikankieli 'magikos' "maagillinen", sanasta 'magos' "oppineiden ja papillisen luokan jäsen", vanhan persian 'magush' joka mahdollisesti indoeurooppaliesta kantakielestä 'magh' "olla kyvykäs, olla mahdillinen".

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • maagi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5