magia
Katso myös: mágia |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
magia (12)
- (mytologia) salaoppi, menettelyt, joilla pyritään pakottamaan luonnon- ja kohtalonvoimat omien tarkoitusten mukaisiksi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmɑgiɑ/
- tavutus: ma‧gi‧a
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | magia | magiat |
genetiivi | magian | magioiden magioitten (magiain) |
partitiivi | magiaa | magioita |
akkusatiivi | magia; magian |
magiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | magiassa | magioissa |
elatiivi | magiasta | magioista |
illatiivi | magiaan | magioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | magialla | magioilla |
ablatiivi | magialta | magioilta |
allatiivi | magialle | magioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | magiana | magioina |
translatiivi | magiaksi | magioiksi |
abessiivi | magiatta | magioitta |
instruktiivi | – | magioin |
komitatiivi | – | magioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | magia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
kreikan sanasta μάγος (magos); vanha kreikankieli ’magikos’ ”maagillinen”, sanasta ’magos’ ”oppineiden ja papillisen luokan jäsen”, vanhan persian ’magush’ joka mahdollisesti indoeurooppaliesta kantakielestä ’magh’ ”olla kyvykäs, olla mahdillinen”
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Espanja muokkaa
Substantiivi muokkaa
magia f.
- magia, taikuus, taikominen
Latina muokkaa
Substantiivi muokkaa
magīa f.