SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

noituus (40)

  1. se, että on noita; noidan taikakeinot

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnoi̯t̪uːs/
  • tavutus: noi‧tuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi noituus noituudet
genetiivi noituuden noituuksien
partitiivi noituutta noituuksia
akkusatiivi noituus;
noituuden
noituudet
sisäpaikallissijat
inessiivi noituudessa noituuksissa
elatiivi noituudesta noituuksista
illatiivi noituuteen noituuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi noituudella noituuksilla
ablatiivi noituudelta noituuksilta
allatiivi noituudelle noituuksille
muut sijamuodot
essiivi noituutena noituuksina
translatiivi noituudeksi noituuksiksi
abessiivi noituudetta noituuksitta
instruktiivi noituuksin
komitatiivi noituuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo noituude-
vahva vartalo noituute-
konsonantti-
vartalo
noituut-

EtymologiaMuokkaa

  • sanan noita vartalosta noit- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • noituus Kielitoimiston sanakirjassa