noituus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanoituus (40)
- yliluonnollisten voimien hallitseminen noitana toimimalla
- (vanhahtava) noitatemppu
- (vanhahtava, kuvaannollisesti, harvinainen, halventava) salakavala ilkityö
- Teki siellä noituuksiaan.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnoi̯t̪uːs/
- tavutus: noi‧tuus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | noituus | noituudet |
| genetiivi | noituuden | noituuksien |
| partitiivi | noituutta | noituuksia |
| akkusatiivi | noituus; noituuden |
noituudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | noituudessa | noituuksissa |
| elatiivi | noituudesta | noituuksista |
| illatiivi | noituuteen | noituuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | noituudella | noituuksilla |
| ablatiivi | noituudelta | noituuksilta |
| allatiivi | noituudelle | noituuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | noituutena | noituuksina |
| translatiivi | noituudeksi | noituuksiksi |
| abessiivi | noituudetta | noituuksitta |
| instruktiivi | – | noituuksin |
| komitatiivi | – | noituuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | noituude- | |
| vahva vartalo | noituute- | |
| konsonantti- vartalo |
noituut- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. se, että on noita
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- noituus Kielitoimiston sanakirjassa