noita

Suomi

Noita

Pronomini

noita

1. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) partitiivimuoto sanasta nuo

Substantiivi

noita (10-F)

1. (okkultismi) noituutta harjoittava okkul­tisti
2. (historia, oikeustiede, uskonto) kattokäsi­te kristinuskoon liittymättömän yliluon­nollisen toiminnan harjoittajille kuten tietäjille, maageille, velhoille, kansanpa­rantajille ja šamaaneille; näiden toiminta oli vuosisatoja jopa kuolemantuomion uhalla juridisesti kiellettyä
3. (mytologia) kansantarustoissa erinäisiä myyttisiä voimia hallitseva ja käyt­tävä ihminen tai muu persoonallinen olento
4. (kuvaannollisesti, halventava) puhujan epäviehättävänä tai ilkeänä pitämä, usein myös vanha, nainen

Ääntäminen

• IPA: /ˈnoi̯t̪ɑ/
• tavutus: noi‧ta

Käännökset

2. historiallinen

englanti: witch espanja: (miespuoli­nen) brujo m., (naispuoli­nen) bruja f. inarinsaame: noai'di ketšua: achichin kroaatti: (naispuoli­nen) vještica f., (miespuoli­nen) vještac m. ranska: (naispuoli­nen) sorcière f., (miespuoli­nen) sorcier m.

ruotsi: häxa yl. saksa: Hexe f. ukraina: відьма f., (mies) ча­клун m., (nai­nen) ча­клунка f. venäjä: ведьма f., (mies) кол­дун m., (nai­nen) кол­дунья f. viro: nõid, sorts

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: noituus
• verbit: noitua

Yhdyssanat

• noidankattila, noidankehä, noidannuoli, noita-akka, noitakeino, noitakonsti, noitapilli, noitarovio, noitarumpu, noitatemppu, noitausko, noitavaino, noitayökkönen, pääsiäisnoita

Aiheesta muualla

• noita Kielitoimiston sanakirjassa
• noita Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 1563 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa