Wikipedia
Katso artikkeli Velho Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

velho (1)

  1. noita, henkilö, jonka sanotaan hallitsevan yliluonnollisia taikavoimia
  2. (kuvaannollinen) taituri
    Saa olla kyllä aika velho, että tämän sopan selvittää.
  3. (tietotekniikka) asennusvelho, tietokoneohjelmaan sisältyvä ohjattu asennus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋelho/
  • tavutus: vel‧ho

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velho velhot
genetiivi velhon velhojen
partitiivi velhoa velhoja
akkusatiivi velho;
velhon
velhot
sisäpaikallissijat
inessiivi velhossa velhoissa
elatiivi velhosta velhoista
illatiivi velhoon velhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi velholla velhoilla
ablatiivi velholta velhoilta
allatiivi velholle velhoille
muut sijamuodot
essiivi velhona velhoina
translatiivi velhoksi velhoiksi
abessiivi velhotta velhoitta
instruktiivi velhoin
komitatiivi velhoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

slaavilainen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

velholehti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • velho Kielitoimiston sanakirjassa

PortugaliMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

velho m., velha [luo] f. (monikko velhos [luo] m., velhas [luo] f.)

  1. vanha
  2. kulunut

SubstantiiviMuokkaa

velho m.

  1. vanhus

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.