velho
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavelho (1)
- noita, henkilö, jonka sanotaan hallitsevan yliluonnollisia taikavoimia
- (kuvaannollinen) taituri
- Saa olla kyllä aika velho, että tämän sopan selvittää.
- (tietotekniikka) asennusvelho, tietokoneohjelmaan sisältyvä ohjattu asennus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋelho/
- tavutus: vel‧ho
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | velho | velhot |
| genetiivi | velhon | velhojen |
| partitiivi | velhoa | velhoja |
| akkusatiivi | velho; velhon |
velhot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | velhossa | velhoissa |
| elatiivi | velhosta | velhoista |
| illatiivi | velhoon | velhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | velholla | velhoilla |
| ablatiivi | velholta | velhoilta |
| allatiivi | velholle | velhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | velhona | velhoina |
| translatiivi | velhoksi | velhoiksi |
| abessiivi | velhotta | velhoitta |
| instruktiivi | – | velhoin |
| komitatiivi | – | velhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | velho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaslaavilainen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaPortugali
muokkaaAdjektiivi
muokkaavelho m., velha [luo] f. (monikko velhos [luo] m., velhas [luo] f.)
Substantiivi
muokkaavelho m.
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.