Suomi muokkaa

 
Taikuri

Substantiivi muokkaa

taikuri (6)

  1. silmänkääntäjä, taikatemppujen tekijä, taikatemppuja tekevä viihdetaitelija
  2. (mytologia) yliluonnollisen taikuuden harjoittaja
  3. (kuvaannollisesti, leikkimielinen) henkilö, joka kykenee niin vaativiin suorituksiin, että niitä voidaan lähes verrata taikuuteen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑikuri/

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taikuri taikurit
genetiivi taikurin taikurien
taikureiden
taikureitten
partitiivi taikuria taikureita
taikureja
akkusatiivi taikuri;
taikurin
taikurit
sisäpaikallissijat
inessiivi taikurissa taikureissa
elatiivi taikurista taikureista
illatiivi taikuriin taikureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taikurilla taikureilla
ablatiivi taikurilta taikureilta
allatiivi taikurille taikureille
muut sijamuodot
essiivi taikurina taikureina
translatiivi taikuriksi taikureiksi
abessiivi taikuritta taikureitta
instruktiivi taikurein
komitatiivi taikureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taikuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

sana taikoa tai taika + -uri

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • taikuri Kielitoimiston sanakirjassa