taikuus

Suomi

Substantiivi

taikuus (40)

(mytologia, okkultismi) yliluonnollisten kykyjen hallinta ja käyttö vallitsevan todellisuuden muokkaamiseksi
(näyttämötaide) silmänkääntötemppujen esittäminen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ɑi̯kuːs/
tavutus: tai‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	taikuus	taikuudet
genetiivi	taikuuden	taikuuksien
partitiivi	taikuutta	taikuuksia
akkusatiivi	taikuus; taikuuden	taikuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	taikuudessa	taikuuksissa
elatiivi	taikuudesta	taikuuksista
illatiivi	taikuuteen	taikuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	taikuudella	taikuuksilla
ablatiivi	taikuudelta	taikuuksilta
allatiivi	taikuudelle	taikuuksille
muut sijamuodot
essiivi	taikuutena	taikuuksina
translatiivi	taikuudeksi	taikuuksiksi
abessiivi	taikuudetta	taikuuksitta
instruktiivi	–	taikuuksin
komitatiivi	–	taikuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	taikuude-
vahva vartalo	taikuute-
konsonantti- vartalo	taikuut-

Käännökset

1. mytologia

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

2. näyttämötaide

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

taikuus Kielitoimiston sanakirjassa