mahtaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
mahtaja (10)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmɑht̪ɑjɑ/
- tavutus: mah‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mahtaja | mahtajat |
| genetiivi | mahtajan | mahtajien (mahtajain) |
| partitiivi | mahtajaa | mahtajia |
| akkusatiivi | mahtaja; mahtajan |
mahtajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mahtajassa | mahtajissa |
| elatiivi | mahtajasta | mahtajista |
| illatiivi | mahtajaan | mahtajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mahtajalla | mahtajilla |
| ablatiivi | mahtajalta | mahtajilta |
| allatiivi | mahtajalle | mahtajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mahtajana | mahtajina |
| translatiivi | mahtajaksi | mahtajiksi |
| abessiivi | mahtajatta | mahtajitta |
| instruktiivi | – | mahtajin |
| komitatiivi | – | mahtajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mahtaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka on mahtava, jolla on mahtia
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Lainaukset muokkaa
1849. Kalevala, 17. runo[1]
Ei sanat salahan joua eikä luottehet lovehen;
mahti ei joua maan rakohon, vaikka mahtajat menevät.
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- mahtaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kalevala. 1849. E. Lönnrot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura: 17. runo.