makuu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamakuu (17)
- se, kun maataan, makaaminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑkuː/
- tavutus: ma‧kuu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | makuu | makuut |
genetiivi | makuun | makuiden makuitten |
partitiivi | makuuta | makuita |
akkusatiivi | makuu; makuun |
makuut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | makuussa | makuissa |
elatiivi | makuusta | makuista |
illatiivi | makuuseen | makuisiin (makuihin) |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | makuulla | makuilla |
ablatiivi | makuulta | makuilta |
allatiivi | makuulle | makuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | makuuna | makuina |
translatiivi | makuuksi | makuiksi |
abessiivi | makuutta | makuitta |
instruktiivi | – | makuin |
komitatiivi | – | makuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | makuu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaajohdos verbistä maata (vahva vartalo mak|aa- + -uu)
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaamakuualkovi, makuualunen, makuualusta, makuuasento, makuuhaava, makuuhuone, makuukamari, makuulava, makuulaveri, makuulavitsa, makuupaikka, makuuparvi, makuupussi, makuusija, makuusäkki, makuuvaunu, päinmakuu, selinmakuu,
Aiheesta muualla
muokkaa- makuu Kielitoimiston sanakirjassa