Wikipedia
Katso artikkeli Makuuhaava Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Makuuhaava

Substantiivi

muokkaa

makuuhaava (9)[1]

  1. pitkiä aikoja makaamaan joutuville potilaille kehittyvä ihon haavauma, painehaavauma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑkuːˌhɑːʋɑ/
  • tavutus: ma‧kuu‧haa‧va

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi makuuhaava makuuhaavat
genetiivi makuuhaavan makuuhaavojen
(makuuhaavain)
partitiivi makuuhaavaa makuuhaavoja
akkusatiivi makuuhaava;
makuuhaavan
makuuhaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi makuuhaavassa makuuhaavoissa
elatiivi makuuhaavasta makuuhaavoista
illatiivi makuuhaavaan makuuhaavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi makuuhaavalla makuuhaavoilla
ablatiivi makuuhaavalta makuuhaavoilta
allatiivi makuuhaavalle makuuhaavoille
muut sijamuodot
essiivi makuuhaavana makuuhaavoina
translatiivi makuuhaavaksi makuuhaavoiksi
abessiivi makuuhaavatta makuuhaavoitta
instruktiivi makuuhaavoin
komitatiivi makuuhaavoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo makuuhaava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9