haava
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahaava (9)
- loukkaantumisesta tms. johtuva ihon vaurio, joka tavallisesti vuotaa verta
- (kuvaannollisesti) mielipaha, paha muisto
- Aika parantaa haavat.
- nuolla haavansa
- (urheilu) pesäpallossa ulkopelaajan saadessa kopin etenijöille tapahtuva virhe
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑːʋɑ/, [ˈhɑːʋɑ]
- tavutus: haa‧va
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haava | haavat |
| genetiivi | haavan | haavojen (haavain) |
| partitiivi | haavaa | haavoja |
| akkusatiivi | haava; haavan |
haavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haavassa | haavoissa |
| elatiivi | haavasta | haavoista |
| illatiivi | haavaan | haavoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haavalla | haavoilla |
| ablatiivi | haavalta | haavoilta |
| allatiivi | haavalle | haavoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haavana | haavoina |
| translatiivi | haavaksi | haavoiksi |
| abessiivi | haavatta | haavoitta |
| instruktiivi | – | haavoin |
| komitatiivi | – | haavoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaalkuaan merkinnyt ’iskua’[1]
Käännökset
muokkaa1. loukkaantumisesta tms. johtuva ihon vaurio, joka tavallisesti vuotaa verta
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: haavoittaa, haavoittua, haavoittua
Yhdyssanat
muokkaaIdiomit
muokkaanuolla haavojaan/haavojansa
- toipua kokemastaan
- Hyökkäävät joukot kokivat raskaita menetyksiä ja vetäytyivät nuolemaan haavojaan.
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.