manala
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (mytologia) tuonela, vainajien olinpaikka
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑnɑlɑ/
- tavutus: ma‧na‧la
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | manala | manalat |
genetiivi | manalan | manaloiden manaloitten (manalain) |
partitiivi | manalaa | manaloita |
akkusatiivi | manala; manalan |
manalat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | manalassa | manaloissa |
elatiivi | manalasta | manaloista |
illatiivi | manalaan | manaloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | manalalla | manaloilla |
ablatiivi | manalalta | manaloilta |
allatiivi | manalalle | manaloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | manalana | manaloina |
translatiivi | manalaksi | manaloiksi |
abessiivi | manalatta | manaloitta |
instruktiivi | – | manaloin |
komitatiivi | – | manaloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | manala- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- manala Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12