Substantiivi

muokkaa

manala (12)[1]

  1. (mytologia) tuonela, vainajien olinpaikka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑnɑlɑ/
  • tavutus: ma‧na‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manala manalat
genetiivi manalan manaloiden
manaloitten
(manalain)
partitiivi manalaa manaloita
akkusatiivi manala;
manalan
manalat
sisäpaikallissijat
inessiivi manalassa manaloissa
elatiivi manalasta manaloista
illatiivi manalaan manaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manalalla manaloilla
ablatiivi manalalta manaloilta
allatiivi manalalle manaloille
muut sijamuodot
essiivi manalana manaloina
translatiivi manalaksi manaloiksi
abessiivi manalatta manaloitta
instruktiivi manaloin
komitatiivi manaloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo manala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • manala Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12