tuonela
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪uo̯nelɑ/
- tavutus: tuo‧ne‧la
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuonela | tuonelat |
genetiivi | tuonelan | tuoneloiden tuoneloitten (tuonelain) |
partitiivi | tuonelaa | tuoneloita |
akkusatiivi | tuonela; tuonelan |
tuonelat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuonelassa | tuoneloissa |
elatiivi | tuonelasta | tuoneloista |
illatiivi | tuonelaan | tuoneloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuonelalla | tuoneloilla |
ablatiivi | tuonelalta | tuoneloilta |
allatiivi | tuonelalle | tuoneloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuonelana | tuoneloina |
translatiivi | tuonelaksi | tuoneloiksi |
abessiivi | tuonelatta | tuoneloitta |
instruktiivi | – | tuoneloin |
komitatiivi | – | tuoneloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuonela- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. suomalaisen mytologian vainajien olinpaikka, manala, vainajala
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- tuonela Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12