Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuonela (12)[1]

  1. (mytologia) suomalaisen mytologian vainajien olinpaikka, manala, vainajala

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uo̯nelɑ/
  • tavutus: tuo‧ne‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuonela tuonelat
genetiivi tuonelan tuoneloiden
tuoneloitten
(tuonelain)
partitiivi tuonelaa tuoneloita
akkusatiivi tuonela;
tuonelan
tuonelat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuonelassa tuoneloissa
elatiivi tuonelasta tuoneloista
illatiivi tuonelaan tuoneloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuonelalla tuoneloilla
ablatiivi tuonelalta tuoneloilta
allatiivi tuonelalle tuoneloille
muut sijamuodot
essiivi tuonelana tuoneloina
translatiivi tuonelaksi tuoneloiksi
abessiivi tuonelatta tuoneloitta
instruktiivi tuoneloin
komitatiivi tuoneloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuonela-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuonela Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12