mankka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (puhekieltä) kasetti- ei CD-soitin, jossa integroidut kaiuttimet ja usein kantokahva
- Mankka pauhasi.
- (kiipeilyslangia) magnesiumkarbonaatti, jota käytetään kiipeilyssä otteen parantamiseksi
- (murteellinen) mandoliini
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmɑŋkːɑ/, [ˈmɑŋkːɑ]
- tavutus: mank‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mankka | mankat |
| genetiivi | mankan | mankkojen (mankkain) |
| partitiivi | mankkaa | mankkoja |
| akkusatiivi | mankka; mankan |
mankat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mankassa | mankoissa |
| elatiivi | mankasta | mankoista |
| illatiivi | mankkaan | mankkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mankalla | mankoilla |
| ablatiivi | mankalta | mankoilta |
| allatiivi | mankalle | mankoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mankkana | mankkoina |
| translatiivi | mankaksi | mankoiksi |
| abessiivi | mankatta | mankoitta |
| instruktiivi | – | mankoin |
| komitatiivi | – | mankkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | manka- | |
| vahva vartalo | mankka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- [1] kasetti- tai CD-soitin: Sanasta magnetofoni, joka tarkoittaa varsinaisesti kelanauhuria.
Aiheesta muualla muokkaa
- mankka Kielitoimiston sanakirjassa