manu
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamanu (1)
- (televisio) studiojärjestäjä
- (vanhentunut) mestari, ammattimies
- Se kuuluu kun Manulle iltanen (sananlasku, Kuusamo)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑnu/
- tavutus: ma‧nu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | manu | manut |
| genetiivi | manun | manujen |
| partitiivi | manua | manuja |
| akkusatiivi | manu; manun |
manut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | manussa | manuissa |
| elatiivi | manusta | manuista |
| illatiivi | manuun | manuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | manulla | manuilla |
| ablatiivi | manulta | manuilta |
| allatiivi | manulle | manuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | manuna | manuina |
| translatiivi | manuksi | manuiksi |
| abessiivi | manutta | manuitta |
| instruktiivi | – | manuin |
| komitatiivi | – | manuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | manu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- manu Kielitoimiston sanakirjassa