marjastus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- erit. luonnossa tapahtuva marjanpoiminta
- Urbaanistuneessa maailmassa kutsutaan marjastukseksi usein myös marjojen keruuta viljelmiltä.
- Marjastus on jokamiehenoikeus, mutta naapurin pihasta sinne unohtuneitakaan viinimarjoja ei saa poimia luvatta.
- Vaikka marjojen poiminta metsästä on yleensä sallittua, ei siellä olevalta mesimarjaviljelmältä saa marjastaa jokamiehenoikeuden turvin.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑrjɑst̪us/
- tavutus: mar‧jas‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | marjastus | marjastukset |
| genetiivi | marjastuksen | marjastusten marjastuksien |
| partitiivi | marjastusta | marjastuksia |
| akkusatiivi | marjastus; marjastuksen |
marjastukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | marjastuksessa | marjastuksissa |
| elatiivi | marjastuksesta | marjastuksista |
| illatiivi | marjastukseen | marjastuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | marjastuksella | marjastuksilla |
| ablatiivi | marjastukselta | marjastuksilta |
| allatiivi | marjastukselle | marjastuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | marjastuksena | marjastuksina |
| translatiivi | marjastukseksi | marjastuksiksi |
| abessiivi | marjastuksetta | marjastuksitta |
| instruktiivi | – | marjastuksin |
| komitatiivi | – | marjastuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | marjastukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
marjastus- | |
Käännökset
muokkaa1. erit. luonnossa tapahtuva marjanpoiminta
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- marjastus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39