masokismi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
masokismi (5)
- nautinto henkisen tai fyysisen kärsimyksen kohteena olemisesta; nautintoa kivusta, nöyryytyksestä, alistettuna olemisesta yms.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | masokismi | – |
| genetiivi | masokismin | – |
| partitiivi | masokismia | – |
| akkusatiivi | masokismi; masokismin |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | masokismissa | – |
| elatiivi | masokismista | – |
| illatiivi | masokismiin | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | masokismilla | – |
| ablatiivi | masokismilta | – |
| allatiivi | masokismille | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | masokismina | – |
| translatiivi | masokismiksi | – |
| abessiivi | masokismitta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | masokismeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | masokismi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- Richard von Krafft-Ebing johti sanan vuonna 1886 kirjailija Leopold von Sacher-Masochin nimestä
Käännökset muokkaa
1. nautintoa kivusta, nöyryytyksestä
|