Wikipedia
Katso artikkeli Matkailu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

matkailu (2)

  1. matkustaminen huvitarkoituksessa; matkusteleminen, turismi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑt̪kɑi̯lu/
  • tavutus: mat‧kai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi matkailu matkailut
genetiivi matkailun matkailujen
matkailuiden
matkailuitten
partitiivi matkailua matkailuita
matkailuja
akkusatiivi matkailu;
matkailun
matkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi matkailussa matkailuissa
elatiivi matkailusta matkailuista
illatiivi matkailuun matkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi matkailulla matkailuilla
ablatiivi matkailulta matkailuilta
allatiivi matkailulle matkailuille
muut sijamuodot
essiivi matkailuna matkailuina
translatiivi matkailuksi matkailuiksi
abessiivi matkailutta matkailuitta
instruktiivi matkailuin
komitatiivi matkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo matkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi matkailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aikamatkailu, automatkailu, avaruusmatkailu, järvimatkailu, kalastusmatkailu, karavaanimatkailu, kotimaanmatkailu, laivamatkailu, leirintämatkailu, maatilamatkailu, matkailuala, matkailuauto, matkailuesite, matkailukausi, matkailukeskus, matkailukohde, matkailuliikenne, matkailumaa, matkailuneuvos, matkailutase, matkailuteollisuus, matkailuvaunu, matkailuyhdistys, seikkailumatkailu, talvimatkailu, ulkomaanmatkailu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • matkailu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 326, 854 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa