Suomi muokkaa

 
Mekkoon pukeutunut nainen

Substantiivi muokkaa

mekko (1-A)

  1. leninki, yhtenäinen yläosasta ja hameesta koostuva vaate, jota käyttävät yleensä naiset

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmekːo/
  • tavutus: mek‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mekko mekot
genetiivi mekon mekkojen
partitiivi mekkoa mekkoja
akkusatiivi mekko;
mekon
mekot
sisäpaikallissijat
inessiivi mekossa mekoissa
elatiivi mekosta mekoista
illatiivi mekkoon mekkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mekolla mekoilla
ablatiivi mekolta mekoilta
allatiivi mekolle mekoille
muut sijamuodot
essiivi mekkona mekkoina
translatiivi mekoksi mekoiksi
abessiivi mekotta mekoitta
instruktiivi mekoin
komitatiivi mekkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo meko-
vahva vartalo mekko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

essumekko, hellemekko, kastemekko, kesämekko, kukkamekko, maksimekko, mammamekko, pumpulimekko, puuvillamekko, sukkamekko, äitiysmekko

Aiheesta muualla muokkaa

  • mekko Kielitoimiston sanakirjassa