Wikipedia
Katso artikkeli Mellakka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

mellakka (14-A)[1]

  1. väkivaltainen mielenosoitus
  2. rähinä, nujakka, sekasorto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmelːɑkːɑ/
  • tavutus: mel‧lak‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mellakka mellakat
genetiivi mellakan mellakoiden
mellakoitten
mellakkojen
(mellakkain)
partitiivi mellakkaa mellakoita
mellakkoja
akkusatiivi mellakka;
mellakan
mellakat
sisäpaikallissijat
inessiivi mellakassa mellakoissa
elatiivi mellakasta mellakoista
illatiivi mellakkaan mellakkoihin
mellakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mellakalla mellakoilla
ablatiivi mellakalta mellakoilta
allatiivi mellakalle mellakoille
muut sijamuodot
essiivi mellakkana mellakkoina
mellakoina
translatiivi mellakaksi mellakoiksi
abessiivi mellakatta mellakoitta
instruktiivi mellakoin
komitatiivi mellakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mellaka-
vahva vartalo mellakka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Lähikäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

mellakka-auto, mellakkakilpi, mellakkakypärä, mellakkapoliisi, rotumellakka

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A