Wikipedia
Katso artikkeli Mellakka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mellakka (14-A)[1]

  1. väkivaltainen mielenosoitus
  2. rähinä, nujakka, sekasorto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmelːɑkːɑ/
  • tavutus: mel‧lak‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mellakka mellakat
genetiivi mellakan mellakoiden
mellakoitten
mellakkojen
(mellakkain)
partitiivi mellakkaa mellakoita
mellakkoja
akkusatiivi mellakka;
mellakan
mellakat
sisäpaikallissijat
inessiivi mellakassa mellakoissa
elatiivi mellakasta mellakoista
illatiivi mellakkaan mellakkoihin
mellakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mellakalla mellakoilla
ablatiivi mellakalta mellakoilta
allatiivi mellakalle mellakoille
muut sijamuodot
essiivi mellakkana mellakkoina
mellakoina
translatiivi mellakaksi mellakoiksi
abessiivi mellakatta mellakoitta
instruktiivi mellakoin
komitatiivi mellakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mellaka-
vahva vartalo mellakka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Lähikäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

mellakka-auto, mellakkakilpi, mellakkakypärä, mellakkapoliisi, rotumellakka

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A