mellakoija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamellakoija (10)
- henkilö, joka mellakoi, osallistuu mellakkaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmelːɑˌkoi̯jɑ/
- tavutus: mel‧la‧koi‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mellakoija | mellakoijat |
genetiivi | mellakoijan | mellakoijien (mellakoijain) |
partitiivi | mellakoijaa | mellakoijia |
akkusatiivi | mellakoija; mellakoijan |
mellakoijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mellakoijassa | mellakoijissa |
elatiivi | mellakoijasta | mellakoijista |
illatiivi | mellakoijaan | mellakoijiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mellakoijalla | mellakoijilla |
ablatiivi | mellakoijalta | mellakoijilta |
allatiivi | mellakoijalle | mellakoijille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mellakoijana | mellakoijina |
translatiivi | mellakoijaksi | mellakoijiksi |
abessiivi | mellakoijatta | mellakoijitta |
instruktiivi | – | mellakoijin |
komitatiivi | – | mellakoijine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mellakoija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka mellakoi, osallistuu mellakkaan
|
Aiheesta muualla
muokkaa- mellakoija Kielitoimiston sanakirjassa