meriitti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmeriːt̪ːi/
- tavutus: me‧riit‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | meriitti | meriitit |
| genetiivi | meriitin | meriittien (meriittein) |
| partitiivi | meriittiä | meriittejä |
| akkusatiivi | meriitti; meriitin |
meriitit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | meriitissä | meriiteissä |
| elatiivi | meriitistä | meriiteistä |
| illatiivi | meriittiin | meriitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | meriitillä | meriiteillä |
| ablatiivi | meriitiltä | meriiteiltä |
| allatiivi | meriitille | meriiteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | meriittinä | meriitteinä |
| translatiivi | meriitiksi | meriiteiksi |
| abessiivi | meriitittä | meriiteittä |
| instruktiivi | – | meriitein |
| komitatiivi | – | meriitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | meriiti- | |
| vahva vartalo | meriitti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- meriitti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C