merilohi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
merilohi (23)
- syyskutuinen vaelluskala (Salmo salar), joka aloittaa kutujokeen nousun jo keväällä. Kuoriutuneet poikaset viihtyvät kotijoessaan 2–5 vuotta, jonka jälkeen ne lähtevät merivaellukselle. Meressä oleskelua kestää 2–4 vuotta, jonka jälkeen ne aloittavat noin 4–15 kg:n painoisena nousun kudulle.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmeriˌlohi/
- tavutus: me‧ri‧lo‧hi
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | merilohi | merilohet |
genetiivi | merilohen | merilohien |
partitiivi | merilohta | merilohia |
akkusatiivi | merilohi; merilohen |
merilohet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | merilohessa | merilohissa |
elatiivi | merilohesta | merilohista |
illatiivi | meriloheen | merilohiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | merilohella | merilohilla |
ablatiivi | merilohelta | merilohilta |
allatiivi | merilohelle | merilohille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | merilohena | merilohina |
translatiivi | meriloheksi | merilohiksi |
abessiivi | merilohetta | merilohitta |
instruktiivi | – | merilohin |
komitatiivi | – | merilohine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | merilohe- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
meriloh- |
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista meri ja lohi
Käännökset muokkaa
1. kalalaji
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- merilohi Kielitoimiston sanakirjassa