Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mesta (9)[1]

  1. (slangia) paikka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmest̪ɑ/
  • tavutus: mes‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mesta mestat
genetiivi mestan mestojen
(mestain)
partitiivi mestaa mestoja
akkusatiivi mesta;
mestan
mestat
sisäpaikallissijat
inessiivi mestassa mestoissa
elatiivi mestasta mestoista
illatiivi mestaan mestoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mestalla mestoilla
ablatiivi mestalta mestoilta
allatiivi mestalle mestoille
muut sijamuodot
essiivi mestana mestoina
translatiivi mestaksi mestoiksi
abessiivi mestatta mestoitta
instruktiivi mestoin
komitatiivi mestoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mesta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mesta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9