Substantiivi

muokkaa

metku (1)

  1. ovela tai ilkikurinen kolttonen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmet̪ku/
  • tavutus: met‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metku metkut
genetiivi metkun metkujen
partitiivi metkua metkuja
akkusatiivi metku;
metkun
metkut
sisäpaikallissijat
inessiivi metkussa metkuissa
elatiivi metkusta metkuista
illatiivi metkuun metkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi metkulla metkuilla
ablatiivi metkulta metkuilta
allatiivi metkulle metkuille
muut sijamuodot
essiivi metkuna metkuina
translatiivi metkuksi metkuiksi
abessiivi metkutta metkuitta
instruktiivi metkuin
komitatiivi metkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo metku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • metku Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

metku

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta metak
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta metak
  3. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta metak