Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

metku (1)

  1. ovela tai ilkikurinen kolttonen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmet̪ku/
  • tavutus: met‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metku metkut
genetiivi metkun metkujen
partitiivi metkua metkuja
akkusatiivi metku;
metkun
metkut
sisäpaikallissijat
inessiivi metkussa metkuissa
elatiivi metkusta metkuista
illatiivi metkuun metkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi metkulla metkuilla
ablatiivi metkulta metkuilta
allatiivi metkulle metkuille
muut sijamuodot
essiivi metkuna metkuina
translatiivi metkuksi metkuiksi
abessiivi metkutta metkuitta
instruktiivi metkuin
komitatiivi metkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo metku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • metku Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

metku

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta metak
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta metak
  3. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivi sanasta metak