Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

metoikki (5-A)

  1. (historia) antiikin Ateenassa kreikkalainen tai muu vieraspaikkakuntalainen, joka ei ollut kansalainen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metoikki metoikit
genetiivi metoikin metoikkien
(metoikkein)
partitiivi metoikkia metoikkeja
akkusatiivi metoikki;
metoikin
metoikit
sisäpaikallissijat
inessiivi metoikissa metoikeissa
elatiivi metoikista metoikeista
illatiivi metoikkiin metoikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi metoikilla metoikeilla
ablatiivi metoikilta metoikeilta
allatiivi metoikille metoikeille
muut sijamuodot
essiivi metoikkina metoikkeina
translatiivi metoikiksi metoikeiksi
abessiivi metoikitta metoikeitta
instruktiivi metoikein
komitatiivi metoikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo metoiki-
vahva vartalo metoikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

kreikan metoikoi "kanssa-asujat"[1]

Käännökset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Anttiroiko, Ari-Veikko. Antiikin Kreikka – Ateenalaisten kaupunkivaltio ja demokratia. Viitattu 12.8.2012.