miehelä

Suomi

Substantiivi

miehelä (12)

1. sulhasen suku ja koti morsiamen eli antilaan näkökannalta. Naimisiin mentyään nainen on miehelässä, mutta miehelästä tulee naisen oma suku.

   ARMANDE: Jos miehelä mulle kuin sulle ois onni ylin, // sun tarjouksees toki suostuisin avosylin. (Molière: Oppineita naisia, suom. Otto Manninen)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	miehelä	–
genetiivi	miehelän	–
partitiivi	miehelää	–
akkusatiivi	miehelä; miehelän	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	miehelässä	–
elatiivi	miehelästä	–
illatiivi	miehelään	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	miehelällä	–
ablatiivi	miehelältä	–
allatiivi	miehelälle	–
muut sijamuodot
essiivi	miehelänä	–
translatiivi	mieheläksi	–
abessiivi	miehelättä	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	miehelöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	miehelä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-