Wikipedia
Katso artikkeli Minareetti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Minareetti

Substantiivi

muokkaa

minareetti (5-C)[1]

  1. pyöreäpoikkipintainen suippokattoinen torni moskeijan yhteydessä, josta julistetaan rukouskutsu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈminɑˌreːt̪ːi/
  • tavutus: mi‧na‧reet‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minareetti minareetit
genetiivi minareetin minareettien
(minareettein)
partitiivi minareettia minareetteja
akkusatiivi minareetti;
minareetin
minareetit
sisäpaikallissijat
inessiivi minareetissa minareeteissa
elatiivi minareetista minareeteista
illatiivi minareettiin minareetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi minareetilla minareeteilla
ablatiivi minareetilta minareeteilta
allatiivi minareetille minareeteille
muut sijamuodot
essiivi minareettina minareetteina
translatiivi minareetiksi minareeteiksi
abessiivi minareetitta minareeteitta
instruktiivi minareetein
komitatiivi minareetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo minareeti-
vahva vartalo minareetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C