ministeri

Suomi

Substantiivi

ministeri (6)

1. (politiikka) virkaa toimittava poliitikko, joka on valtioneuvoston jäsen ja siten myös hallituksen jäsen

Ääntäminen

• IPA: /ˈminisˌt̪eri/
• tavutus: mi‧nis‧te‧ri

Etymologia

• ruotsin minister, alun perin latinan minister, alun perin "vähäisempi, apulainen" << itaalinen *minosteros. Muodostettu minus + vertailusuffiksi *-teros. vrt. magister

Käännökset

1. virkaa toimittava poliitikko, joka on hallituksen jäsen

bulgaria: министър m. englanti: (Britannia) minister, (virallisesti, UK) secretary of state, (Yhdysvallat) secretary espanja: ministro, (Amerikassa) secretario grönlanti: ministeri ido: ministro inarinsaame: minister kroaatti: ministar m., ministrica f. puola: minister m. ranska: ministre m.

romania: ministru m. ruotsi: minister serbia: ministar, министар m., ministarka f. tšekki: ministr m. turkki: bakan unkari: miniszter venäjä: министр viro: minister

Liittyvät sanat

• ministeriö
• min.
• valtioneuvosto

Yhdyssanat

alueministeri, ammattiministeri, avainministeri, kansliaministeri, kehitysyhteistyöministeri, kulttuuriministeri, liikenneministeri, ministerikausi, ministerikierros, ministerikokous, ministerilista, ministerineuvosto, ministerinleike, ministerinpaikka, ministerinsalkku, ministerinvaihdos, ministerinvirka, ministerivaliokunta, ministerivierailu, naisministeri, puolustusministeri, pääministeri, rahaministeri, ulkomaankauppaministeri, vastuuministeri, veroministeri

Alakäsitteet

	Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
	Syy: vrt. 'Yhdyssanat' Voit auttaa Wikisanakirjaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

• pääministeri, valtiovarainministeri, sisäministeri, ulkoasiainministeri, oikeusministeri, liikenneministeri, hallinto- ja kuntaministeri, kulttuuri- ja urheiluministeri, maa- ja metsätalousministeri, opetusministeri, peruspalveluministeri, puolustusministeri, ympäristöministeri, kehitysyhteistyöministeri, peruspalveluministeri, sosiaali- ja terveysministeri, työministeri, elinkeinoministeri, asunto- ja viestintäministeri, ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri

Johdokset

• substantiivit: ministeristö, ministeriys

Aiheesta muualla

• ministeri Kielitoimiston sanakirjassa
• ministeri Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Ministeri. Kotimaisten kielten keskus

Grönlanti

Substantiivi

ministeri (monikko ministerit)

1. ministeri