Wikipedia
Katso artikkeli Mitra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mitra (9)[1]

  1. eräs kirkollinen päähine, ulkoasultaan erilainen läntisen ja itäisen kirkon välillä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmit̪rɑ/
  • tavutus: mit‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mitra mitrat
genetiivi mitran mitrojen
(mitrain)
partitiivi mitraa mitroja
akkusatiivi mitra;
mitran
mitrat
sisäpaikallissijat
inessiivi mitrassa mitroissa
elatiivi mitrasta mitroista
illatiivi mitraan mitroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mitralla mitroilla
ablatiivi mitralta mitroilta
allatiivi mitralle mitroille
muut sijamuodot
essiivi mitrana mitroina
translatiivi mitraksi mitroiksi
abessiivi mitratta mitroitta
instruktiivi mitroin
komitatiivi mitroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mitra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mitra Kielitoimiston sanakirjassa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

mitra f. (monikko mitre[luo])

  1. mitra (usk. päähine)

Substantiivi muokkaa

mitra m.

  1. konepistooli

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9