hiippa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- piispanhiippa, joissakin kirkkokunnissa piispan virka-asuun kuuluva päähine
- mikä tahansa suippokärkinen päähine
- huippu
- Tunturin hiippa on lumen peitossa, muutoin paljas.
- hippa
- Nyt jäit hipaksi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhiːpːɑ/
- tavutus: hiip‧pa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hiippa | hiipat |
genetiivi | hiipan | hiippojen (hiippain) |
partitiivi | hiippaa | hiippoja |
akkusatiivi | hiippa; hiipan |
hiipat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hiipassa | hiipoissa |
elatiivi | hiipasta | hiipoista |
illatiivi | hiippaan | hiippoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hiipalla | hiipoilla |
ablatiivi | hiipalta | hiipoilta |
allatiivi | hiipalle | hiipoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hiippana | hiippoina |
translatiivi | hiipaksi | hiipoiksi |
abessiivi | hiipatta | hiipoitta |
instruktiivi | – | hiipoin |
komitatiivi | – | hiippoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hiipa- | |
vahva vartalo | hiippa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaahiippakunta, hiippalakki, hiippaläppä, piispanhiippa
Aiheesta muualla
muokkaa- hiippa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-B