Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mokka (10-A)

  1. arabialainen kahvilaatu
  2. mokkanahka, nukkapintaiseksi hiottu nahka
  3. elintarvikkeissa makuaineena käytettävä kahvin ja suklaan seos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmokːɑ/
  • tavutus: mok‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mokka mokat
genetiivi mokan mokkien
(mokkain)
partitiivi mokkaa mokkia
akkusatiivi mokka;
mokan
mokat
sisäpaikallissijat
inessiivi mokassa mokissa
elatiivi mokasta mokista
illatiivi mokkaan mokkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mokalla mokilla
ablatiivi mokalta mokilta
allatiivi mokalle mokille
muut sijamuodot
essiivi mokkana mokkina
translatiivi mokaksi mokiksi
abessiivi mokatta mokitta
instruktiivi mokin
komitatiivi mokkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo moka-
vahva vartalo mokka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • [1] kahvilaatu: Jemenissä sijaitsevan Mochan kaupungin mukaan
  • [2] nahkatyyppi: nahan mokkakahvia muistuttavasta pinnasta.[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

mokkaharja, mokkakahvi, mokkakakku, mokkakangas, mokkakenkä, mokkakikkeli, mokkakorva, mokkakuppi, mokkalusikka, mokkanahka, mokkatakki, mokkaturkis, mokkaturkki, pesumokka, pukkimokka, sikamokka, tekomokka

Viitteet muokkaa

  1. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.