Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mongerrus (39)

  1. käsitteellisesti epäselvä puhuminen, siansaksa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmoŋːerːus/
  • tavutus: mon‧ger‧rus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mongerrus mongerrukset
genetiivi mongerruksen mongerrusten
mongerruksien
partitiivi mongerrusta mongerruksia
akkusatiivi mongerrus;
mongerruksen
mongerrukset
sisäpaikallissijat
inessiivi mongerruksessa mongerruksissa
elatiivi mongerruksesta mongerruksista
illatiivi mongerrukseen mongerruksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mongerruksella mongerruksilla
ablatiivi mongerrukselta mongerruksilta
allatiivi mongerrukselle mongerruksille
muut sijamuodot
essiivi mongerruksena mongerruksina
translatiivi mongerrukseksi mongerruksiksi
abessiivi mongerruksetta mongerruksitta
instruktiivi mongerruksin
komitatiivi mongerruksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mongerrukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
mongerrus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa