mongerrus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamongerrus (39)
- foneettisesti epäselvä puhuminen
- (kuvaannollisesti) käsitteellisesti epäselvä puhuminen, siansaksa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmoŋːerːus/
- tavutus: mon‧ger‧rus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mongerrus | mongerrukset |
genetiivi | mongerruksen | mongerrusten mongerruksien |
partitiivi | mongerrusta | mongerruksia |
akkusatiivi | mongerrus; mongerruksen |
mongerrukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mongerruksessa | mongerruksissa |
elatiivi | mongerruksesta | mongerruksista |
illatiivi | mongerrukseen | mongerruksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mongerruksella | mongerruksilla |
ablatiivi | mongerrukselta | mongerruksilta |
allatiivi | mongerrukselle | mongerruksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mongerruksena | mongerruksina |
translatiivi | mongerrukseksi | mongerruksiksi |
abessiivi | mongerruksetta | mongerruksitta |
instruktiivi | – | mongerruksin |
komitatiivi | – | mongerruksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mongerrukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
mongerrus- |
Käännökset
muokkaa2. käsitteellisesti epäselvä puhuminen, siansaksa.
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- mongerrus Kielitoimiston sanakirjassa