mumina
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmuminɑ/
- tavutus: mu‧mi‧na
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mumina | muminat |
| genetiivi | muminan | muminoiden muminoitten (muminain) |
| partitiivi | muminaa | muminoita |
| akkusatiivi | mumina; muminan |
muminat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muminassa | muminoissa |
| elatiivi | muminasta | muminoista |
| illatiivi | muminaan | muminoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muminalla | muminoilla |
| ablatiivi | muminalta | muminoilta |
| allatiivi | muminalle | muminoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muminana | muminoina |
| translatiivi | muminaksi | muminoiksi |
| abessiivi | muminatta | muminoitta |
| instruktiivi | – | muminoin |
| komitatiivi | – | muminoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mumina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. hiljainen ja epäselvä puheääni
|
Aiheesta muualla
muokkaa- mumina Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12