moratorio
Katso myös: moratório |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamoratorio (3)
- (oikeustiede) juridisen toimen (varsinkin maksun) toimeenpanolle myönnetty ajallinen lykkäys
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmorɑˌt̪orio/
- tavutus: mo‧ra‧to‧ri‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | moratorio | moratoriot |
genetiivi | moratorion | moratorioiden moratorioitten |
partitiivi | moratoriota | moratorioita |
akkusatiivi | moratorio; moratorion |
moratoriot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | moratoriossa | moratorioissa |
elatiivi | moratoriosta | moratorioista |
illatiivi | moratorioon | moratorioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | moratoriolla | moratorioilla |
ablatiivi | moratoriolta | moratorioilta |
allatiivi | moratoriolle | moratorioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | moratoriona | moratorioina |
translatiivi | moratorioksi | moratorioiksi |
abessiivi | moratoriotta | moratorioitta |
instruktiivi | – | moratorioin |
komitatiivi | – | moratorioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | moratorio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. juridisen toimen (varsinkin maksun) toimeenpanolle myönnetty ajallinen lykkäys
|
Aiheesta muualla
muokkaaEspanja
muokkaaAdjektiivi
muokkaamoratorio m., moratoria f. (monikko moratorios m., moratorias f.)
- (oikeustiede) moratorioon liittyvä tai kuuluva
Italia
muokkaaAdjektiivi
muokkaamoratorio m., moratoria[luo] f. (monikko moratori [luo] m., moratorie [luo] f.)
- (oikeustiede) viivästynyt