Katso myös: moratório

Substantiivi

muokkaa

moratorio (3)

  1. (oikeustiede) juridisen toimen (varsinkin maksun) toimeenpanolle myönnetty ajallinen lykkäys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmorɑˌt̪orio/
  • tavutus: mo‧ra‧to‧ri‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moratorio moratoriot
genetiivi moratorion moratorioiden
moratorioitten
partitiivi moratoriota moratorioita
akkusatiivi moratorio;
moratorion
moratoriot
sisäpaikallissijat
inessiivi moratoriossa moratorioissa
elatiivi moratoriosta moratorioista
illatiivi moratorioon moratorioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moratoriolla moratorioilla
ablatiivi moratoriolta moratorioilta
allatiivi moratoriolle moratorioille
muut sijamuodot
essiivi moratoriona moratorioina
translatiivi moratorioksi moratorioiksi
abessiivi moratoriotta moratorioitta
instruktiivi moratorioin
komitatiivi moratorioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moratorio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Espanja

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

moratorio m., moratoria f. (monikko moratorios m., moratorias f.)

  1. (oikeustiede) moratorioon liittyvä tai kuuluva

Italia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

moratorio m., moratoria[luo] f. (monikko moratori [luo] m., moratorie [luo] f.)

  1. (oikeustiede) viivästynyt