Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lykkäys (39)

  1. asian tai toimenpiteen lykkääminen niin, että itse toimenpide tai sen käsittely siirtyy kauemmaksi nykyhetkestä
    Puolustus pyysi viikon lykkäystä.
  2. määräajan pidennys
    Saanko hieman lykkäystä tehtävän palautukseen?
  3. viivyttely
  4. (varusmiespalvelus) lykkäys varusmiespalveluksen suorittamisessa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlykːæys/ tai /ˈlykːæy̯s/, ['lyk.kæy̯s̠]
  • tavutus: lyk‧kä‧ys / lyk‧käys

Etymologia muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lykkäys lykkäykset
genetiivi lykkäyksen lykkäysten
lykkäyksien
partitiivi lykkäystä lykkäyksiä
akkusatiivi lykkäys;
lykkäyksen
lykkäykset
sisäpaikallissijat
inessiivi lykkäyksessä lykkäyksissä
elatiivi lykkäyksestä lykkäyksistä
illatiivi lykkäykseen lykkäyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lykkäyksellä lykkäyksillä
ablatiivi lykkäykseltä lykkäyksiltä
allatiivi lykkäykselle lykkäyksille
muut sijamuodot
essiivi lykkäyksenä lykkäyksinä
translatiivi lykkäykseksi lykkäyksiksi
abessiivi lykkäyksettä lykkäyksittä
instruktiivi lykkäyksin
komitatiivi lykkäyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lykkäykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lykkäys-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Karjala muokkaa

Substantiivi muokkaa

lykkäys

  1. lykkäys
    Sie šaat lykkäyštä vuuvekši.
  2. heitto tai työntö

Huomatukset muokkaa

  • Sanasta käytetään kahta muotoa: lykkäys ja lykkävys.

Aiheesta muualla muokkaa

  • lykkäys Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Kveeni muokkaa

Substantiivi muokkaa

lykkäys

  1. lykkäys

Meänkieli muokkaa

Substantiivi muokkaa

lykkäys

  1. lykkäys

Aiheesta muualla muokkaa