Substantiivi

muokkaa

lykkäys (39)

  1. asian tai toimenpiteen lykkääminen niin, että itse toimenpide tai sen käsittely siirtyy kauemmaksi nykyhetkestä
    Puolustus pyysi viikon lykkäystä.
  2. määräajan pidennys
    Saanko hieman lykkäystä tehtävän palautukseen?
  3. viivyttely
  4. (varusmiespalvelus) lykkäys varusmiespalveluksen suorittamisessa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlykːæys/ tai /ˈlykːæy̯s/, ['lyk.kæy̯s̠]
  • tavutus: lyk‧kä‧ys / lyk‧käys

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lykkäys lykkäykset
genetiivi lykkäyksen lykkäysten
lykkäyksien
partitiivi lykkäystä lykkäyksiä
akkusatiivi lykkäys;
lykkäyksen
lykkäykset
sisäpaikallissijat
inessiivi lykkäyksessä lykkäyksissä
elatiivi lykkäyksestä lykkäyksistä
illatiivi lykkäykseen lykkäyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lykkäyksellä lykkäyksillä
ablatiivi lykkäykseltä lykkäyksiltä
allatiivi lykkäykselle lykkäyksille
muut sijamuodot
essiivi lykkäyksenä lykkäyksinä
translatiivi lykkäykseksi lykkäyksiksi
abessiivi lykkäyksettä lykkäyksittä
instruktiivi lykkäyksin
komitatiivi lykkäyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lykkäykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lykkäys-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Karjala

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lykkäys

  1. lykkäys
    Sie šaat lykkäyštä vuuvekši.
  2. heitto tai työntö

Huomatukset

muokkaa
  • Sanasta käytetään kahta muotoa: lykkäys ja lykkävys.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lykkäys Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Kveeni

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lykkäys

  1. lykkäys

Meänkieli

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lykkäys

  1. lykkäys

Aiheesta muualla

muokkaa